Metsä - Forrest

Kevät - Kesä - Syksy

Seuraavassa kuvasarjassa on kolme vuoden aikaa edustettuna. Kaikki kuvat järkkäri Canonilla otettuja ja kyllä täältä Raumalta kaikki nämäkin paikat löytyy. On tullut käveltyä ja pyöräiltyä löytääkseni kaikki nämä paikat.

 

 

Kirkas sinitaivas ja kuivat oksat.
Pyöräilyä Haapasaaressa ja kalliolle kiipeillessä löytyi tämä pilvetön maisema.

 



 

Tämä puun runko, ranka, juurakko löytyy Äijänsuon metsästä.

 

Tämänlainen lehtipolku löytyi Lähdepellolta. Ei ole liikaa liikkujia kulkenut lenkkeilypoluilla, kun kaikki niin nätisti maassa.

 



Herkullisen värisiä punaisia sieniä, mutta ei herkkua kuitenkaan.

 



 

Mustesieniä monessa ei kasvuvaiheessa. Näitäkin voi kuulemma syödä, mutta ei ole ikinä tullut kerättyä kun tuskinpa osaisi edes valmistaa näistä mitään syötävää ainakaan. Näitä löytyy joka syksy iso sato tästä kotipihan läheisyydestä.

 

Lisää sieniä. Tarvitsisi hankkia sienikirja jotta tunnistaisi kaikki. Kaipa tämä jonkinkin sortin kangasrousku on.

 

Silkkaa rämettä keskellä kaupunkia. Ei sitä tällaista ihan joka paikasta löydäkään. Edes saappaat jalassa en lähtenyt kokeilemaan kuinka paljon upottaa.

 

Kääpä tai pahka kummaksi kukakin on tottunut tuota kutsumaan.

 

 

Tatti ja jäkälää, siihen sitten jääkin näiden tuntemukseni. Ei enää kouluajoilta muista tarkempia nimiä.

 



Kallionseinän leikkauksessa vuodesta toiseen kasvaa köynnöstävää kasvia joka syksyisin muuttuu kauniin punaiseksi. Ja vähän matkan päästä löytyi seuraavan kuvan viheriö/kosteikko. Kyllä luonnossa on monen näköistä ja väristä kun saa vapaana kasvaa. 

 

Taitaa tämäkin kuulua jonkin sukuiseen sieni itiöihin tai pahkoihin.

 Lähdepellon luontopolun alkupää. Lähdin tätä pitkin kävelemään, mutta harhauduin kävelemään jonnekin ihan muualle.

 

Tämä kosteikko löytyy Petäjäksestä matkalla meren rannalle. Piti hieman kiertää kun ei ollut kumppareita jalassa. 

 

Tämän kaverin päälle melkein tallasin. Molemmat säikähdettiin toisiamme, mutta minä olin se joka hyppäsi yhdellä jalalla reilun metrin taaksepäin. Ennen kuin tajusin ettei se ollut mikään myrkyllinen matelija.

 

Pienen moinen suokin löytyy metsästä ja tämä oli todella vetinen. Johtunee varmaan siitä ette koko edellinen viikko satoi ja heti sen lakatessa painuin mettään. Onneksi oli kumpparit jalassa tai olisi tosiaankin sukat kastuneet.

 

Kalliolle kukkulalle. Tämä alkaa olemaan Rauman korkeimpia paikkoja, sen verran hyvät on näkymät.

Tästä kuvasta maisemat parane. Tuolla kaukana paperitehtaan piiput. Lähdepellolla siis ollaan tämän ja edellisen kuvan oton aikana.