lauantai 1. maaliskuuta 2014

Kevät tuli, lumi suli

Talven jälkeen aurinkoiset päivät piristävät kummasti.
Nämä kuvat sijoittuvat kevääseen vuoteen 2012 eli vanhoja jo nämäkin.
Mutta tuli taas aika ulkoiluttaa kameraa ja eihän happi hyppy itsellekään ikinä pahaa tee. 
 

Lähdin tapani mukaan taas kävelemään keskustan suuntaan ja päädyin Vanhan kirkon raunioille Vanhaan Raumaan. Näidenkin ristien ohi monen monta kertaa kulkeneena nyt ensikertaa pysähdyin ja katsoin tarkemmin. Kauniitahan ne on ei sitä ole kieltäminen.
Siellä pienen aikaa pyörittyä ajattelin mennä jonnekin missä en vielä kameran kanssa ole käynytkään.
 

 
Tämän vuoksi suuntasin sitten Viipurin puistoon. Kyllä Raumalta löytyy kyseinen paikka. Jos joku epäilee niin se löytyy Winnovan vierestä ja rautatien tien toiselta puolelta. 
 
 
Puistosta löytyi pienen pieni puusilta ja heti sai valoa ja varjoja kuviin. Ruohikkokin alkaa jo vihertämään, vaikka puissa ja puskissa ei lehtiä olekaan.
 
 
Tien toiselta puolelta löytyy rautatieasema uusi ja vanha, mutta pihalla oli paljon mielenkiintoisempaa ihmeteltävää. Rautaa ja ruostetta.
 
 
Kotimatkalla silmiini pistää kirkkaan sininen hökötys skeittirampeilla ihan tuosta kotikadun päästä. Lähempää tuttavuutta tehdessäni pyörän raadoksi se paljastui. Olihan siellä paljon muutakin lumen alta esille ilmestynyttä roinaa, mutta ei kaikkea voi näyttää julkisesti.
 
 
Pääsihän sitä itse kuvaajakin kuvaan, kun rampeilta sai apua pystyttää kamera sopivaan paikkaan.
Ylös asti en kerennyt kiipeämään, mutta hyvä niin tai olisi varmasti jäänyt oma pää pois kuvasta.
 
 
Paikallisten grafiitti intoilijoiden harrastuksia rinteen betoniseinässä ramppien takana. Porukat saaneet rauhassa tuhria ja taiteilla, kun on rampit ja puskia estämässä näkyvyyttä tielle päin. Mites se laulu meni: Kevät toi, kevät toi maalarin...
 

On vissiin grafiittitaiteilijoille tullut vilu välillä, kun on pitänyt kypärään tehdä nuotio. Tai sitten ollut oikein kova nälkä talvella ja tarvinnut lämmittää ruokaa. Ei ole maltettu kotiin mennä syömään sitä kuuluisaa äitien tekemää ruokaa.
 
No tämän kävely reissun jälkeen pääsi itse syömään omia pöperöitä kotiin, ei tarvinnut alkaa grillailee epämääräisissä "astioissa".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti