Vanha Rauma

Rauma

Vanha Rauma

 

Unescon maailmanperintö kohde vuodesta 1991. Täällä asuessa onhan sitä kaikkina vuoden aikoina käytävä näin kuuluisaa kohdetta kuvaamassa. On se sitten talvi tai kesä niin aurinkoinen päivä saa aina kuvatkin näyttämään paljon paremmalta.

 

Vanhin rakennus on 1500-luvun alussa valmistunut Pyhän Ristin Kirkko.

 

 

Aurinko alkaa jo laskemaan ja hämärä saapumaan. Lumi valaisee ja aurinko heijastuu monesta eri pinnasta antaen valoa.

 

 

 

Pitsinnyplääjä patsaan läheisyydestä istutuksia ja porttikongi.

 

 

Kanaalin vartta lähellä kirkkoa.

 

 

Kevät auringon porottaessa, tuulen tuivertaessa, pipo syvällä päässä vaikka näistä kuvista sitä ei uskoisikaan. Autiolta näyttää Vanhan Rauman kadut keskellä kirkasta päivää. Kaikki ei lähde näillä keleillä ulkosalle.

 

 

 Kauppakatu Kalatorin kupeesta Hauenguonolle päin.

 

 

Kirkkosilta ja kanaalin vartta.

 

Kyllä sitä Vanhasta Raumasta löytyy kuvattavaa vaikka kuinka paljon. Taas oli vaikea valinta minkälaisia kuvia tänne laitaisi näytille. Valitsin aiheena aurinkoinen sää. Varmaan jossain vaiheessa uusi kuva sarja sitten sateisella ilmalla. Sadevarusteet kuntoon ja baanalle toteuttamaan tätä ideaa, ja säät sallii ainakin tämän kevään osalta.

 

Niin ja varmaan tässä vaiheessa on hyvä mainita, että käytössäni siis on Canon EOS 550D.

Järkkärini ensimmäinen talvi ja pakkaset

Syksyn muuttuessa talveksi alkoi pakkaset ja saimme lunta kunnolla. Tämähän inspiroi kokeilemaan kuinka hyvin akku ja omat sormet kestää pakkassäätä. Paksut toppavaatteet kaapista esille, lämpökerrasto alle, kunnon maiharit jalkaan ja pihalle kävelemään.

 

Ei sitä varmaan suurinkaan osa ensimmäiseksi lähde kävelemään lauantai aamupäivänä hautausmaalle, mutta sinne jokin vaan minut johdatti.

Talvihangen, paukku pakkasen, auringon ja hautausmaan kuvasatoa...

 



 

Monen monta kuvaus mahdollisuutta, on ristejä, kukkia, hautakiviä ja niiden koristeita. Kirkkaalla säällä saa olla tarkkana ettei ylivalota kuvia, kun hanki kiiltää kuin viimeistä päivää.

Kirkas auringon valo luo varjoja ja saa miettiä tarkkaan mitä haluaa kuvaan. Ei ainakaan omaa varjoa, sitä saa varoa.

Sunnuntaina kaunis talvisää jatkui ja vaatteet uusiksi niskaan, pipo päähän ja baanalle. Nyt nokka kohti Pidesluotoa, Petäjästä ja Otanlahtea. 

 

 

Rauman talvi

 

 

Kanaalin vartta

 

 

Rauhallista kaupunki maisemaa.

 

Otanlahti

 

Umpihangessa polvia myöten upoksissa, mitä sitä ei tekisi kuvien ottamisen vuoksi.

 

 

Tällainen kuva siitä sitten tuli jota varten piti rämpiä. 

Porttikongi Poroholman leirintä alueelle. Ei liian suurta rynnistystä talviaikaan.

 

Kaiken kaikkiaan liikenteessä tuli oltua kaksi ja puolituntia. Akku kamerassa kesti hyvin. Toki osan ajasta olkalaukussa, kun kävellen siirtymämatka hieman pidempi paikasta toiseen ellei sitten matkan varrella löytynyt jotain kuvattavaa. Mutta ei kaikkia voi julkaista tai kukaan ei jaksa katsella kuvia.

 

 Kyllä tuo talvi oli hieno talvi ainakin tämän vuotiseen verrattuna, vastaavia hankia kaipaillen.

 



 

Syksy saapui kaupunkiin!

Syksy saapui kaupunkiin!

 

Ensimmäinen kesä uuden karhean järkkärini kanssa vierähti syksyn puolelle ja olikin jo aika poistua omalta pihalta hieman kauemmas lähiympäristöön.

Ensimmäiseksi kohteeksi päätin mennä alueemme lähimetsään käyskentelemään. Mutta kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan.

 

 

Matkan varrella oli syksyiset lehdet puissa ja oli taas ihan pakko pysähtyä ja ottaa kuvia. 

Lyhyt matka metsään on, mutta aikaa kului ennen kuin sinne saakka pääsi.

 

Kiipesin kalliolle kukkulalle ja kameran suuntasin kohti kaupunkia.

 

Kun metsään mennään niin puita löytyy ja löysinpä jonkun entisen majan raadon.

Lautaa naulattu ja hihnaa käytetty, mutta muuta ei enää jäljellä. Minut kylläkin ensin mielenkiintoiset oksan muodot pysäytti ja sitten huomasin entiset rakennelmat.

Viereisessä puussa taas keskellä mäntyä kauhea reikä. Siinä sitten kiersin ja kaarsin reiän ympärillä kokeilin kaikkia mahdollisia säätöjä, että miten onnistuisin parhaiten.

Mielikuvitus pääsi valloilleen mistä kyseinen reikä on saanut alkunsa. 

 



 

Pilvet, pilvet aina niin erilaiset.

Niitä saa kuvata vaikka kuinka paljon ja kahta samanlaista kuvaa ei saa vaikka yrittäisi. Nämä pilvet ovat paikallisen tehtaan vesihöyryjä aurinkoisella säällä. 

 

 

Lisää ensimmäisen syksyn kuvia myöhemmin. Kunhan poimin oman maun mukaiset parhaat kuvat ensin jotka kehtaan julkaista. Sitten vasta kuvia löytyykin kun syksy muuttuu talveksi.
Niitä kuvia odotellessa, hauskaa alkanutta kevättä!

 

 

Ai kauheaa, tästäkö pitäisi aloittaa

Siis olen kokeilu mielessä lähtenyt blogimaailmaan mukaan. Ajattelin laittaa joitain valokuviani näytille. Mitään, kukaan ei minua ole opetanut ja itse olen pienestä pitäen kantanut kameraa kuin kameraa mukanani kaikkialla, minun oma leluni. Nyt jokunen vuosi sitten kävin kaupassa ja ostin ihka ensimmäisen järjestelmäkameran ja sillä yksin räpeltänyt, kantapään kautta opetellut..

 

Omalta pihalta oli hyvä aloitella, ei sitä heti kehdannut ihmisten ilmoille lähteä. Kevään kukkiva omenapuu antoi hienon mahdollisuuden kokeilla lähikuvien ottoa ja malli pysyy paikoillaan.

Tästä kuvasta on vierähtänyt kohta jo 4 vuotta.

 

Kesän edetessä ja pihalla kukkien kasvaessa piti tehdä lisä kokeiluja auringossa ja pilvisellä ilmalla. Säätöjä kamerassa enemmän kuin laki sallii, mutta ei haittaa kokeiluja kokeilujen perään.

 

 

 Eikä kesä ainoastaan kukkia ole vaan ötökätkin ilmaantuu pihapuutarhaan.

Muurahaiset ahertaa ylös alas kukan runkoa pitkin.

 

Pinkkejä kukkia ja mehiläisiä piisaa kukasta kukkaan ja minä perässä.

 



 Perinteinen päivänkakkara ja heinän korsi..

Sateen sattuessa pisaroistakin muodostuu uutta pintaa pihakukkiin.

 



 

Perhosbongaria minusta ei kyllä ikinä tule, melkein kaikissa kuvissa aina siivet kiinni vaikka kuinka nopea yritti olla ja käyttää sarjakuvausta apunaan.

Nämä ovat omasta mielestäni ensimmäisen järkkärikesän parasta satoa.

Vaikka aivan mahdoton työ valita, kun innostuneena tuli muutamia kuvia otettua.